Tästä tämä matka johtamisen ajankohtaisteemaan alkaa. Tälle matkalle ajankohtaisteemaksi on valikoitunut sosiaalinen media osaksi johtamista ja miten siellä voi johtaa.

Itselläni ei ole kokemusta some-kanavista johtamisen apuvälineinä, mutta minusta ajatus on hyvä. Täytyy vaan muistaa tehdä se sitten kunnolla, niin että kaikki sen ymmärtävät. Muuten se ei palvele ketään.

Itse valitsin vuodatuksen blogi alustakseni, koska se on minulle ennestään tuttu. Olen monen tutun blogeja täällä lueskellut ja tutustunut vuodatuksen ominaisuuksiin muutenkin. Tämä on ensimmäinen kerta kun minulla on blogi, vaikka olen sitä usein miettinytkin.

Blogin suureksi eduksi muihin some-kanaviin verrattuna sanoisin että se on helppo päivittää, sen voi suojata salasanalla niin, ettei sinne pääse kuin salasanan saaneet, sinne voi laittaa videoita, kuvia, kaavioita ja tekstiä. Toisin sanoen, samoja ominaisuuksia löytyy Twitteristä, Instagramista, Facebookista kuin myös Youtubesta. Sanoisin että blogi on vähän kuin kaikki muut yhdessä.

Blogi on huomattavasti ajankohtaisempana pidettävä, kuin pelkät yrityksen kotisivut. Lisäksi ”hakukoneet ovat alkaneet tarjota entistä enemmän blogeja hakutuloksiin, sillä niissä on ajankohtaista tietoa ja paljon sivuja”, toteaa Katleena Kortesuo kirjassaan Sano se someksi sivulla 58.

Vaikka olen luullut että olen hyvin ajan tasalla nykyisistä some-käytännöistä, Kortesuon kirja on opettanut minulle jo paljon. Tässä siis hyvä lahjavinkki niille sukulaisille, kenelle aina joudutaan selittämään mikä on hakukone, Facebook tai miten Instagram eroaa Twitteristä.

Entä miten blogia voisi hyödyntää esimiehenä? Itselläni ei ole tästä kokemusta, mutta onko jollain muulla? Mielestäni blogissa voi hyvin jakaa erilaisia tietoja, esimerkiksi kokouksen esityslistan tai vaikka pöytäkirjan, sillä blogin saa suojattua salasanalla. Kokousta ei voi pitää blogin kautta, mutta sinne voi vaikka kesken kokouksen laittaa tietoja, jotta ne, jotka ei ole paikalla, tietää missä mennään.

Kokoukset on hyvä pitää kasvotusten, tai sitten esimerkiksi Skypen tai Lyncin kautta, jolloin voi keskustella reaaliajassa.  Kirjoitukset ihmiset tulkitsevat hyvinkin herkästi eri lailla, vaikka siihen ei olisi edes mitään piiloviestiä laitettu. Tästä minulla on omakohtaisia kokemuksia ja olen saanut useaan otteeseen selittää miksi kirjoituksessani on huutomerkki, etten viestissäni vihjaile mitään tai että se ei ole vitsi. Kasvotusten näiltäkin ongelmilta vältytään.

Sähköpostiviestittelyssä on hyvä muistaa, että kirjoituksen voi helposti tulkita eri tavoin. Tästä syystä mahdollisimman selvät lauseet, kirjoitustyyli ja selvät lyhenteet (totta kai voit laittaa EVG tai npkm, mutta et voi olettaa että muut tietää mitä tarkoitat) ehkäisevät väärinymmärryksiä.

Jos kaikki kommunikointi jäisi vain verkon varaan, on varma, että väärinymmärryksiä syntyy. Ihminen on laumaeläin, joka kaipaa käytäväkeskusteluja, kahvihuoneessa kuulumisen vaihtoja ja tietoa mitä muualla tapahtuu. Kasvokkain tapaamista ei saa unohtaa, vaikka olisi miten hyvät sosiaalisen median kanavat, mitä kautta kommunikoidaan.

Nykyaika on mahdollistanut johtamisen muutoksen. Ensin tuli ns. kännykkäjohtaminen ja nyt verkkojohtaminen. Kännykkäjohtaminen ei saanut kovinkaan iloista vastaanottoa, mutta se ei tarkoita etteikö verkkojohtamisella olisi mahdollisuutta. Tätä samaa asiaa pohtii Elisa Juholin kirjassaan Viestinnän vallankumous – Löydä uusi työyhteisöviestintä sivuilla 190-191.

Juholin nostaa esille myös toisen tärkeän asian, mikä on hyvä ottaa huomioon: Organisaatiot ovat nykyään niin hajallaan ja ihmiset eripuolilla maailmaa, niin kasvokkain tapaaminen ei aina onnistu. Tästä syystä on tärkeää löytää yritykselle toimiva verkkojohtamisen malli.

Mitä enemmän nykymaailma verkottuu, sen tärkeämpää johtaminen on. Jokaisella on oma tapa käyttää, tulkita ja tutustua netin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Johtaminen on aina tärkeää, mutta sen tärkeys korostuu entisestään verkkojohtamisen myötä. Johtaja on suunnannäyttäjä. Tähän viittaa myös Anja Alasilta. Kirjassaan Blogi tulee töihin (sivulle 197) hän korostaa sitä, että ”vision ja strategioiden ajattelun kautta syntyvät yhteiset mielikuvat ovat tärkeitä.” ja näiden mielikuvien kautta tulkitsemme viestejä.

Entä mitä ei voi hoitaa verkossa? Mielestäni tällaisia asioita ovat ainakin kehityskeskustelut. Palaute pitää aina antaa kasvokkain. Tämä on vakaa mielipiteeni. Jos saisin sähköpostia jossa moititaan minun toimintaani, voi olla että viesti löytyisi roskakorista alta aikayksikön.

Hyvän johtajan on osattava lukea työympäristöä ja osattava puuttua ajoissa epäkohtiin. Näin ei välttämättä onnistu, jos esimiehet istuvat vain oman pöytänsä ääressä päivittämässä eri some-kanavia. Totta kai sisäiset tiedotteet voi laittaa sähköisesti eteenpäin, samoin henkilöstölehden jutut. Näinhän meillä Kymenlaakson ammattikorkea koulussakin tehdään ja lähes jokaisessa työpaikassa missä olen ollut.

Monesti yrityksillä on oma intranetti, mitä voi käyttää vain töissä. Täällä voi hyvin julkaista erilaisia tiedotteita, viestejä, kiitoksia ja vaikka ruokalistan. Pitää vain muistaa, että kaikkea ei voi aina jakaa kaikille (esimerkiksi henkilökohtainen palaute), eikä kaikkea voi hoitaa verkon välityksellä (palautteen antaminen).

Hyvä johtaja osaa kuunnella, keskustella ja perustella päätöksensä. Kuuntelu ja keskustelu on todella vaikeaa ilman toimivaa vuorovaikutusta. Tehokkaan viestinnän ja vuorovaikutuksen perään johtamisessa kuuluttaa myös Maija-Leena Huotari, Pertti Hurme ja Tarja Valkonen Viestinnästä tietoon – tiedon luominen työyhteisössä kirjassaan kappaleessa 6 (sivut 75-107).

Viestinnästä tietoon kirjassa korostetaan myös sitä, miten tärkeää tietojohtaminen on nykymaailmassa. Ei riitä että tieto siirretään vain henkilöltä toiselle, se on osattava johtaa. Oikein käytettynä tietojohtaminen on suuri kilpailuetu, niin kuin aina onnistunut johtaminen on.

Omien kokemuksien pohjalta voin sanoa, että kasvokkain johtaminen on toimivaa. Silloin vuorovaikutus toimii, asioista voi keskustella heti ja epäkohdat voidaan selvittää ja näin välttyä väärinymmärryksiltä. Sosiaalisen median kautta johtaminen vähän arveluttaa minua, mutta uskon että se on nykyaikaa ja hyvin toteutettuna todella toimivaa. Mitä mieltä te muut asiasta olette? Onko verkkojohtamisella tulevaisuutta? Entä miten se saataisi toimimaan?

Tärkeänä avoimuuttaa johtamisessa pitää Risto Ruokolainen omassa blogissaan Vuorovaikutus ammattina- tekijän näkökulma on tärkeä. (http://consulting.kehityspiikki.fi/blogi-vuorovaikutustyo-ammattina/) ja nöyryyden tärkeyttä taas korostaa Jaana Laukkarinen bogissaan Mihin johtaja tarvii nöyryyttä? (http://consulting.kehityspiikki.fi/blogi-mihin-johtaja-tarvitsee-noyryytta/). Molemmat bogit nostavat esille juuri sen, mitä olen kirjoittanutkin: avoimuus, vuorovaikutus ja oikeasti kuunteleminen. Niistä on hyvä alkaa kokoamaan hyvää johtajaa.

Jos minun pitäisi esimiehenä pitää blogia, suurin haasteeni todennäköisesti olisi aika. Alasilta korostaakin, että blogin kirjoittamiseen on varattava aikaa (sivu 244). Videobogia en pitäisi, sillä oman naaman ja äänen kuvaaminen ei ole minun juttuni. Totta kai videoblogissa suuri plussa on se, että sitä seuraavat voivat tulkita eleitä, ilmeitä ja äänenpainoja, jolloin väärinymmärryksiä on helpompi välttää. Videoblogi muotoon voisi hyvin tallentaa erilaisia perehdytyksiä, kertoa yritystä koskevia positiivisia uutisia ja jos tulee jotain uutta, mitä pitää kertoa kaikille.

Itse en silti alkaisi videoblogia pitämään. Sen tiedän jo nyt. Blogissa näkyy aina kirjoittajan suhtautuminen asiaan, hänen painotuksensa ja tyylinsä. Tämä persoonallinen tyyli luo omat haasteensa myös siihen, jos meinaa yrityksessä pitää yhteistä johtoryhmän blogia tai kirjoittaja vaihtuu yksilöblogissa kokonaan.

Blogin välityksellä esimiehenä pyrkisin jakamaan yrityksen kuulumisia, kiitoksia (vaikka ne on hyvä antaa myös kasvotusten), kertoa tulevista muutoksista, kokouksista, missä yritys menee jne. Avoimuus on mielestäni johtamisessa yksi tärkeimmistä aiheista. Vuorovaikutus, avoimuus ja oikeasti kuunteleminen, vaikka olisi kuinka eri mieltä, erottaa hyvän johtajan muista. Itse toivon osaavani esimiehenä noudattaa avoimuutta, vuorovaikutusta ja kuuntelemista. Näitä myös korostaisin omassa blogissani esimiehenä, jos sellaista joskus kirjoitan.

Lähteet:

Alasiltia, A. Blogi tulee töihin. 2009. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy. [viitattu 11.2.2016].

Huotari, M-L, Hurme, P & Valkonen, T. Viestinnästä tietoon - Tiedon luominen työyhteisössä. 2005. 1. painos. Helsinki: WSOY. [viitattu 11.2.2016].

Juholin, E. Viestinnän vallankumous - Löydä uusi työyhteisöviestintä. 2008. Helsinki: WSOYpro. [viitattu 11.2.2016].

Kehityspiikki. Laukkarinen, J. Mihin johtaja tarvii nöyyryyttä? Saatavissa: http://consulting.kehityspiikki.fi/blogi-mihin-johtaja-tarvitsee-noyryytta/. [viitattu 11.2.2016].

Kehityspiikki. Ruokolainen, R. Vuorovaikutus ammattina - tekijän näkökulma on tärkeä. Saatavissa: http://consulting.kehityspiikki.fi/blogi-vuorovaikutustyo-ammattina/. [viitattu 11.2.2016].

Kortesuo, K. Sano se someksi. 2010. Vantaa: Infor. [viitattu 11.2.2016].