Part 1.

Mielestäni hyvä työilmapiiri vaatii avoimuutta. Avoimuuteen kuuluu toisten kuunteleminen ja rehellinen keskustelu. Aina toisen kuuntelu ei ole helppoa, etenkään jos toinen on täysin eri mieltä asiasta. Siitäkin huolimatta avoimeen ilmapiiriin kuuluu avoin keskustelu puolin ja toisin.

Teoriasta todeksi kirjassa Timo Erämetsä jakaa kuuntelun seitsemään eri tasoon:
”Tasot huonoimmasta parhaimpaan ovat:

• En kuuntele
• Olen kuuntelevinani
• Kuuntelen vain omista lähtökohdistani käsin
• Kuuntelen keskeyttääkseni
• Kuuntelen tarkkaan sanojasi
• Kuuntelen ja siksi tuijotan/kuuntelen ja salaan sen
• Kuuntelen ymmärtääkseni sinua”

Uusi esimies tulee kohtaamaan joka tasolta kuuntelu ja keskustelu kumppaneita, mutta esimiehen itse olisi hyvä pysyä tasolla seitsemän, eli ”kuuntelee ymmärtääkseen sinua”. Tämä takaa molemmin puoleisen ymmärryksen ja tämä on myös hyvä lähtökohta kunnolliselle työyhteisölle."
Erämetsä hyvin kiteyttää, että kuuntelemiseenkin tarvii panostaa, etenkin esimies asemassa olevien. Toinen mikä on avoimessa johtamisessa tärkeää, on keskustelu. Se ei kaikilta tule luonnostaan, eikä se tarkoita että pitää kertoa mitä kummin kaiman tutulle kuuluu, vaan riittää että avoimesti kertoo että miten töissä menee. Edelleenkin painotan, että se on tärkeää niin esimieheltä kuin työntekijältäkin, jotta homma toimisi kunnolla.

Simo Hokkasen, Tapio Mäkelän ja Vesa Taatilan kirjoittamassa Alan johtajaksi kirjassa sivulla 22. on hyvin tiivistetty viestinnän tarkoituksesta johtajuudessa:
”Päivittäisviestinnän voi tiivistää seuraavasti:

• Viesti paljon
• Huolehdi kaksisuuntaisesta viestinnästä eli kuuntele myös muita.
• Ota esille myös negatiiviset asiat mutta luottamuksellisissa tilanteissa.
• Viesti rehellisesti ja luottavaisesti ja korjaa virheesi avoimesti.
• Varmista, että viestisi ymmärretään.
• Kohtaa alaisesi päivittäisessä työssä. Älä lukkiudu huoneeseesi.
• Tulkitse organisaation tavoitteet tarpeen mukaan oman organisaation kielelle.
• Toimi innostavana tulkkina. Älä moiti tai kyseenalaista organisaation tavoitteita.”

Tämän osaavat hyvin organisaation sisällä ylenevät esimiehet, sillä he tietävät miten tärkeää on tulla kuulluksi ja kuunnella. Näin ollen voisi sanoa, että niille, jotka ovat ylenneet organisaation kivistä tietä pitkin, ovat päässeet näkemään erilaista johtamista ja se on muovannut heitä paremmiksi johtajiksi.

Lyhykäisyydessään voisi sanoa, jotta avoin ilmapiiri työyhteisöön ja esimiesviestintään vaatii avointa kommunikointia. On tärkeää osata kuunnella ja keskustella. Siis oikeasti kuunnella ja keskustella. Tämä on monelle ihmiselle todella haasteellista (voisin luetella liudan niitä tähän heti ;) ), mutta se on todella tärkeää. Hyvä puoli siinä on vaikka ei osaisikaan, näitä voi opetella. Hyväksi kuuntelijaksi ja keskustelijaksi voi kehittyä.

 

Lähteet:
Erämetsä, T. 2009. Teoriasta todeksi Esimiestaidot käytännössä. Helsinki: Talentum. [viitattu 15.3.2016]

Hokkanen, S. & Mäkelä, T. & Taatila, V. Alan johtajaksi.1. painos. Helsinki: WSOY oppimateriaalit. [viitattu 15.3.2016]

 

Part 2.

Tutustuin muutamaan muuhun blogiin ja kerron mitä ajatuksia ne minussa herättivät tämän aiheen tiimoilta. Ensimmäisessä blogissa (http://jencunjohtaminen.vuodatus.net/lue/2016/03/avoimuus-organisaatiossa) asiaa on lähestytty aika samalla tyylillä kun minäkin. Erityisesti pidin Esa Lehtisen artikkelista johon on kirjoituksessa viitattu. Tuli sellainen tunne, että ne kolme muskettisoturia ansaitsevat minunkin huomioni ja kävin lukemassa sen. Nämä kolme muskettisoturia: Avoimuus, luottamus ja työhön sitoutuminen ansaitsevat minunkin huomioni. Nämä ovat mielestäni toimivan ja hyvinvoivan työyhteisön peruspilarit. Suosittelen artikkelia lämpimästi kaikille (http://esalehtinen.blogit.hameensanomat.fi/2014/02/17/tyoyhteison-toiminnan-kolme-muskettisoturia-avoimuus-luottamus-ja-tyohon-sitoutuminen/).

Seuraavassa kirjoituksessa (http://digijohtaminenkyamk.blogspot.fi/) oli ihanan rehellistä tekstiä. Siinä kerrottiin suoraan ettei avoimuus tunnu itselleen niin selvältä asialta, kun taas se vaikkapa minulle tuntuu. Siellä työyhteisön avoimuuteen pohdittiin samantyylisiä asioita, kun mitä minäkin olen miettinyt: esimies ei saa linnottautua omaan torniinsa ja on osattava keskustella. Toisessa osassa olikin sitten vähän teoreettisempaa pohdintaa, josta opin heti jotain uutta. Esimerkiksi en ole ennen kuullut Melanie Kleinin teorista. Lisäksi oli vielä nostettu tiedonkulku yrityksen sisällä esille. Se on myös minusta todella tärkeää! Jos tieto ei kulje, tulee helposti mietittyä miksi tieto on vain osalla, salaillaanko sitä, onko itse vähempi arvoinen jne, vaikka kyseessä olisi vain puutteellinen tiedonkulku, eikä salaseura.

Tutustuin vielä kahteen muuhunkin blogiin ja niissä avoimuuteen. Aihe kun minua kiinnostaa ja minusta on kiva nähdä, miten muut asian mieltävät (ja voin vaikka vahingossa oppia jotain uutta ;) ).

Tässä blogissa (http://johtamisenteemat.blogspot.fi/) oli avoimuutta pohdittu hyvin digiajan kannalta. Pidin myös omasta esimerkistä: jos esimiehellä on ovi auki, on häntä helppo lähestyä. Olen täysin samaa mieltä tuon kanssa. Mitä helpommin lähestyttävämpi (niin hyvässä kuin pahassa) esimies on, sen avoimempia pystytään olemaan. Lisäksi oli pohdittu sitä (samoin edellisessä blogissa), että miten pienikin palaute voi motivoida ja kannustaa eteen päin. Näin tieto kulkee, itseään voi kehittää ja edesautetaan avoimuutta. Hyvän johtajan kuuluu osata antaa palautetta, oli se sitten positiivista tai negatiivista niin, että se on asiallisesti annettu.

Viimeisessä blogissa (https://iitumarja.wordpress.com/) oli minusta hyvä lähestymistapa. Siinä heti alusta asti nostettiin esille se, että esimes pitää tuntea. Kasvokkain tapaaminen on tärkeää. Näistäkin olen täysin samaa mieltä (ei taida tässä aiheessa paljon sellaista olla, mistä olisin edes eri mieltä). Oli myös hyvin sanottu se, että "työntekijän on tunnettava oma arvonsa, jotta voivat antaa täyden panoksen työlleen". Tämä asia tuntuu unohtuvan valitettavan usein esimiehiltä, mutta se rakentava palaute, kasvokkain tapaaminen ja ne kolme muskettisoturia auttavat tässä.

Oli kyllä mielenkiintoista lukea muiden kirjoituksia. Aina joku lähestyi vähän eri lailla tätä aihetta ja itselleni tuli ahaa -elämyksiä, sekä opin uutta. Vaikka en kurssin alussa uskonut, että innostuisin lukemaan muiden blogeja (laiska lukija kun olen), olen kyllä yllättynyt täysin miten hyvää luettavaa ne osaavat olla. Suosittelen. :)