Avoimuus. *syvä huokaus*

Tämä on sellainen aihe, josta voisin kirjoittaa ja kertoa vaikka kuinka paljon. Koitan kuitenkin kirjoittaa asiani suhteellisen selvästi ja lyhyesti, että muutkin jaksaa sen lukea.

Alkuun kerron muutaman esimerkin, missä olen avoimuuteen törmännyt ja miten siellä siihen on suhtauduttu.

Viime keväänä olin opintokurssilla EU-opinnot Brysselissä. Kurssilla vierailimme EU:n päättävissä elimissä ja jokaisessa painotettiin avoimuutta. Siellä sanottiin, että jotta maailma toimisi, on osattava olla avoin. Nämä päättävät tahot ovat toisilleen avoimia ja kaikille, jotka heihin ovat yhteydessä. Avoimuus on mahdollistanut nopeat muutokset ja reagoinnin tapahtumiin. Avoimuudella on myös saavutettu se yhteinen luottamus. Se, missä muut puhuvat suoraan ja asiat saadaan yhdessä tehtyä.

Toinen esimerkki on yhdistys, jonka toiminnassa olen mukana. Samoihin aikoihin yhdistyksessä oli todella vaikeaa työntekijöiden kanssa. Syy siihen oli kyllä hallituksen, ei työntekijöiden (itse kuulun yhdistyksen hallitukseen, joten voin näin rehellisesti sanoa). Yritin moneen kertaan, todella moneen kertaan sanoa, että jos EU pystyy toimimaan avoimesti, miksi me emme? Miksi muulle hallitukselle avoimuus on kirosana? Heidän mielestään avoimuus tarkoittaa sitä, että asiat puhutaan heti ympäri kyliä, eikä mitään työrauhaa ole. Samoihin aikoihin myös siellä oli ”piiri pieni pyörii” osasto, johon ns. avoimuuden kannattajat (eli minä ja yksi toinen) ei kuulunut. Siellä sitten mietittiin miten työntekijöistä päästäisi eroon, miten heidät saataisi lähtemään ja miten meistä ”toisinajattelijoista” päästäisi eroon. Työntekijöistä päästiin eroon kun sopimukset loppui, mutta ennen sitä molemmat poltettiin loppuun. He joutuivat kokemaan työpaikka kiusaamista ja jatkuvaa painostusta. Itse olin työntekijöiden puolella, sillä kiusaamista en vierestä katso. En kenenkään. Sen jälkeen minulle ei ole enää kerrottu oikeastaan mitään ja joudun jokaista päätöstäni perustelemaan muille.

Mikä tämän aiheutti? Se, että muutamat ovat olleet pitkään toiminnassa ja tottuneet tekemään mitä haluavat, ilman että joku kysyy ”Miksi?”. Minä menin kysymään tuon kirotun kysymyksen ja ehdottamaan että toimittaisi avoimesti. Mitä enemmän ehdotin avoimuutta, sen kamalampaa se muiden mielestä oli.

Kolmanneksi esimerkiksi voisin vielä ottaa ystävät. Jos haluat että sinulla on edes yksi oikea ystävä, ole avoin. Ilman avoimuutta (ei edelleen tarkoita että kaikki pitää kertoa, mitään omaa ei saa olla) ei ole luottamusta. Ilman luottamusta, ei ole ystäviä. Ilman ystäviä on aika yksinäistä.

Mitä tästä opimme? Pysytään erossa kukkahattutädeistä joille avoimuus on kirosana ja jotka ovat jääneet sinne 1900-luvulle. Pysytään itse avoimina, saadaan ystävyyttä, rakkautta ja luottamusta ja eletään 2000 -luvulla.

Ilman avoimuutta ei oikeasti tämä maailma voisi pyöriä. Mitä me oppisimme, jos jokainen salailisi asioita? Mitä opettajat voisivat meille opettaa, jos ei avoimesti tietojaan meille kertoisi? Miten ylipäätään mikään sopimus syntyisi, jos ehdoista ei voisi avoimesti puhua? Miten mikään ystävyys- tai parisuhde voisi toimia, jos toiseen ei voisi luottaa?

Tiedän, en näköjään osannut kirjoittaa aiheesta selkeästi ja lyhyesti. Punainen lankakin on tainnut hukkua matkalle. Onneksi Kirsi osasi hyvin tiivistää avoimuutta videossaan: https://www.youtube.com/watch?v=rfE7Zg33xAk&feature=youtu.be

Jos jollekin jäi vielä vähän epäselväksi mitä mieltä minä olen avoimuudesta, voisi sanoa että olen sen puolestapuhuja. Kannatan sitä. Uskon vahvasti, että jos ollaan toisille avoimia, asiat toimivat paremmin ja kaikilla on elämä helpompaa. On kyse sitten työpaikasta, yhdistyksestä, ystävästä tai vaikka parisuhteesta. Ilman avoimuutta ei vaan voi olla rehellinen toiselle, tai edes itselleen. Jos oikeasti EU saa sen toimimaan, miksi ei sitten muut?

Itse uskon, että syy miksi avoimuuteen ei luoteta tai nähdä tarvetta on se, että sitä pidetään samana kun kaiken tiedon jakamista kaikille. Ettei avoimessa ympäristössä mikään toimi, kun kaikki tietää kaiken. Mistä naruista voi enää vetää, jos kaikilla on samat kortit kädessä?

Avoimuus. Kirosana vai askel parempaan?

Haastan teidät kaikki kokeilemaan kaksi päivää avoimuutta. Kokeilkaa mitä tapahtuu. Kuka siinä häviää?

Voisin tähän loppuun vielä kysyä, että missä te olette huomanneet, että avoimuudesta olisi ollut, tai oli hyötyä?